Vaalit, nuo demokraattisen päätöksenteon aika ajoin toistuvat mittelöt, joissa mitataan suosio ja kannatus. Tiedotusvälineet julkaisevat puolueiden kannatuslukuja kiihtyvään tahtiin ja kilpailu äänistä kiihtyy samaa tahtia.
Vaalit tuovat esille ehdokkaiksi asettuneiden kuntalaisten parhaat ja joskus pahimmatkin puolet. Taistelu äänestäjien äänistä voi mennä melkein Amerikan malliin veriseksi ja julmaksi. Mustamaalausta ja värittämistä; epäkohtien (todellisten tai keksittyjen) esiin tuomista; vanhojen kiistojen muistelemista jne. Keinot ovat monet, kun on päihitettävä sekä omat että vieraat.
Toisella puolella taas ovat vaalitilaisuuksissa iloisina ja hymyilevinä rakentavia keskusteluja äänestäjien kanssa käyvät ehdokkaat, jotka jaksavat kantaa kortensa vaalityön tekemiseen kerta toisensa jälkeen.
Sosiaalisen median myötä vaalityö on muuttunut, tavoitetaan paljon ihmisiä hetkessä ja kampanjointi on helppoa ja nopeaa. Somettaminen on tämän päivän keino olla yhteydessä ja saada näkyvyyttä.
Vaalityössä kuitenkin äänestäjien henkilökohtainen tapaaminen on edelleen tärkeää somettamisen lisäksi. Sopivassa suhteessa molempia takaa varmasti parhaan lopputuloksen. Onnistuneeseen vaalityöhön tarvitaan sen verran talkoolaisia sekä ehdokkaita, ettei kenenkään tarvitse puurtaa yksin.
Mistä sitten keksiä aina uutta annettavaa, uusia ja tuoreita näkemyksiä asioihin, positiivista asennetta sekä toteutettavia vaalilupauksia? Tai edes arkeen sopivia vaaliteemoja?
Onko parasta olla vain ihan oma itsensä vaiko ottaa poliitikon rooli?
Sosialidemokraatteina pyrimme olemaan tukena tavallisen ihmisen elämässä, niin että kaikki pysyisivät mukana yhteiskunnassa, jossa ihmiset tulisivat toimeen palkallaan.
Arjessa mukana, sillä kaiken voi tehdä reilummin!